Alussa oli…
No ei vaan, otetaanpas hieman käsittelyyn teatteritouhut, tarkemmin teknikoiden näkökulmasta katseltuna, ja vielä lähemmin ääniteknikon puolelta. Eli miten ne asiat siellä teatteriproduktioissa etenee.
Moni varmaan luulee, että esim juurikin teatterin äänien tekeminen on ihan vain sellainen läpihuutojuttu, mutta todellisuudessa siihen uhrataan kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja, ennen kuin päästään edes ensi-iltaan asti.
Kaikki lähtee liikkeelle siitä, kun ohjaajalta tai käsikirjoittajalta saadaan plari, mielellään vielä tekninen plari. Plari on siis ”suomennettuna” käsikirjoitus, mutta näissä piireissä puhutaan plarista.
Näyttelijät saavat yleensä käsiinsä normaalin plarin, mutta ääni- ja valoteknikoille olisi suotavaa luoda tekninen plari, joka sisältää paljon enemmän tärkeitä yksityiskohtia kuin näyttelijöiden plari, jotta teknikot pystyvät suunnittelemaan äänimaailmaan tehosteet ym tärkeät jutut, ja pysyvät esityksen edetessä koko ajan kärryillä, että mitä seuraavaksi tapahtuu.
Plari käydään tarkasti läpi, jotta päästään hommasta selville, ja aina asiaa helpottaa, kun pääsee katsomaan harjoituksia läpi muutaman kerran, ja myös tarkentamaan asioita ohjaajan kanssa.
Kun plari on luettu läpi ja harkoissa käyty, niin sitten alkaa se toinen vaihe tässä jutussa.
Hyvässä plarissa on valmiiksi luotu/eritelty näytelmään kohtaukset, jotka helpottavat myös mikserille tehtävien kohtausasetusten (scene) luontia. Kaikki ohjaajat eivät kuitenkaan plariin tuollaisia kohtauksia luo, ja aina se ei edes välttämättä ole helppoa luoda, riippuen käsikirjoituksen/esityksen luonteesta, ja toisinaan sellaisia ei edes tarvita. Mikäli niitä ei käsikirjoittajan tai ohjaajan toimesta luotu, niin teknikon täytyy luoda sellaiset itse, helpottaakseen omaa työtään.
Kohtausasetusten tekeminen mikseriin tarkoittaa, että luodaan joka kohtaukseen valmiit asetukset, milloin kenenkin mikrofoni on auki/kiinni kohtauksessa ja syötetäänkö siihen jotakin efektiä, mihin kohtaan fader (volume) asetellaan, syötetäänkö monitoriin jne. Nykyaikaisilla digitaalisilla miksereillä tämä on suhteellisen helppoa, jos verrataan entisaikaan, jolloin kaikki kymmenen sormea olivat kokoajan valppaana säätelemään kanavakohtaisia volumesäätöjä, asettelemaan kanavia mutelle ja auki kohtausten vaihtuessa.
Toki silti vieläkin on mukava pitää ”itseään hereillä” esityksen aikana jättämällä automaatiota hieman pois, jolloin saa säädellä asetuksia manuaalisesti esityksen edetessä. Ja joskus se on jopa järkevämpää tehdä asiat livenä, kuin automatisoida kaikki.
Jos esityksessä on lauluja, niin myös näihin luodaan omat scenet, eli milloin kukakin on äänessä, niin luonnollisesti silloin mikrofoni aukaistaan, stemmalaulajien volat jne. Ja laulujen ollessa kyseessä, lisätään myös kaikuja. Tottakai myös orkesteri, mikäli sellainen on, täytyy saada kuuluviin. Tärkeää on myös säätää monitoreihin tarpeelliset määrät, niin laulajien omaa ääntä kuin orkesteria/taustaa, jotta heidän on helppo ja mukava lauleskella menemään…
Scenet ovat yleensä suurempia kokonaisuuksia, joihin tallentuu mikserin senhetkiset asetukset, kun tehdään suurempia muutoksia. Pieniä muutoksia esim yksittäisten kanavien avauksia/sulkuja, faderien pientä säätöä tehdessä käytetään snippettejä.
Kun kaikki scenet ja snippetit on valmiiksi luotu, niin näistä sitten koostetaan kokonainen show, eli scenet ja snippetit asetetaan showhun oikeaan kohtausten mukaiseen järjestykseen, ja esitys etenee kronologisesti eteenpäin.
Teknisestä plarista selviää myös esityksessä käytettävät erilaiset äänitehosteet ja muut tarpeelliset lisäykset. Ohjaajan kanssa näistä vielä sitten keskustellaan tarkemmin, koska hänellä voi olla näkemyksiä näihin asioihin, ja miten/millaisia hän niistä haluaa.
Tänä päivänä löytyy paljon valmiita erilaisia äänitehosteita vapaasti käytettäväksi ja myös maksullisia, mutta suurimmaksi osaksi ne on tehtävä itse ja yhdisteltävä kokonaisuuksiksi, koska harvemmin löytyy juuri sellaista käyttökelpoista juuri kyseessä olevaan kohtaukseen, joka palvelisi siinä.
Äänien luomisessa ja tekemisessä on otettava myös huomioon, että mistä/miten se näytelmässä on tarkoitus kuulua. Jos äänen on tarkoitus kuulua ikään kuin puhelimesta tai vanhasta radiosta, niin silloin täytyy hieman eq:n avulla muuttaa asetuksia, ja ehkä lisätä hieman säröä, jotta siitä saadaan autenttisemman kuuloinen. Mikäli ollaan sisätiloissa, ja ulkoa pitäisi kuulua joku ääni, niin silloinkin ensin vähän eq;n avulla leikellään taajuuksia, ja esimerkiksi erilaisten kaikujen ja asetusten avulla saadaan se kuulostamaan siltä, että se tulisi ulkoa.
Mikäli esityksessä on käytössä enemmän kanavia kuin L/R, niin silloinhan äänimaailman luonti on paljon mielenkiintoisempaa ja myöskin yleisön kannalta kuunneltuna autenttisempaa. Jos esim lavalla soi puhelin, puhelimen läheisyyteen on sijoitettu yksi kaiutin ja tämä soittoääni tuodaan vain siihen kaiuttimeen eikä koko L/R systeemiin, niin onhan se jo aidomman kuuloista. Mutta jo pelkästään L/R tasapainon muuttamisellakin saadaan paljon aikaiseksi, sen sijaan että äänet olisivat koko ajan keskellä.
On myös olemassa järjestelmiä, joissa näyttelijän ääni seuraa hänen liikkeitään lavalla, eli mihin kohtaan lavaa hän liikkuukin, niin ääni kuuluu enemmän sieltä. Tässä tapaukessa myös kaiuttimia tarvitaan lavalle monta kappaletta. Mutta näissä järjestelmissä puhutaan tuhansista, jopa kymmenistä tuhansista euroista/kpl, joten näitä ei ole ihan jokaisella varaa hankkia, mutta toki näitä on aika monessa suuremmassa teatterissa suomessakin käytössä.
Kun nuo näyttelijöiden mikrofonit tulevat suoraan mikseriin, josta niitä sitten ohjaillaan, niin toki myös tehosteäänet ja taustat tulevat mikseriin, mutta näiden ajamiseen tarvitaan jokin erillinen ohjelma tietokoneelle.
Ilmaisista ohjelmista yleisesti ovat käytössä windowsin puolella Multiplay ja macin puolella QLab. Molemmat ovat hyviä ja monipuolisia ohjelmia, joilla voi äänten lisäksi ajaa myös kuvia ja myös videoita. Mutta olen nähnyt ääniä ajettavan myös ihan windows media playerin avullakin, ja onnistuuhan se niinkin… No…
Vähän samalla tavalla kuin scenet ja snippetit yhdistetään mikserillä showksi, niin näillä ohjelmilla luodaan myös tavallaan oma show, joka sitten kronologisesti seuraa esityksen kulkua. Tehosteet viedään ohjelmaan siihen järjestykseen kun ne halutaan ajettavan. Ohjelmassa niistä voidaan vielä muuttaa joitakin asetuksia, esim voimakkuutta, tehdä feidauksia sisään/ulos, panorointia, ohjata eri kanaviin jne. Lisäksi jokainen cue määrätään erikseen, että jatkuuko siitä suoraan seuraava, vai vasta sitten kun erikseen painetaan seuraavaa ja käynnistääkö se jonkun muun cuen samaan aikaan tai tietyllä viiveellä. Mahdollisuuksia löytyy, ovat erittäin monipuolisia ohjelmia.
Kun kaikki valmistelut on tehty ja harkoissa moneen kertaan läpi ajettu, viimeisetkin hienosäädöt ja viilaukset tehty, niin sitten ollaankin valmiita oikeisiin esityksiin.
Yleensä teknikot tarkistaa langattomien mikrofonien paristot ja suorittavat tarvittaessa niiden vaihdon ennen esitystä. On myös tehtävä selväksi, että kukaan näyttelijöistä ei ota mikrofonia, ennen kuin teknikot antavat luvan, että ne varmasti on tarkistettu.
Ennen esitystä näyttelijät suorittavat yleensä äänenavauksia, ja tässä yhteydessä on hyvä tarkistaa vielä jokaisen näyttelijän mikrofonin toiminta ja kuuluvuus.
Kun kaikki on tehty ja valmista, niin sitten vain odotellaan H-hetkeä, jolloin joku ennalta sovittu henkilö tulee antamaan merkin, että kaikki on valmista ja esitys voi alkaa. Silloin valoteknikko sammuttaa yleisövalot ja valmistautuu ajamaan esityksen valoajot, ääniteknikko on sormi valmiina ajamaan shown, niin siitä se sitten lähtee.
Lets’ rock’n roll!
Veijo Heinonen, Musawoodin yrittäjä ja äänituotannon, sekä tapahtumatekniikan asiantuntija.
